tiistai, 26. lokakuu 2010

SC Kaanaa has left the building!

Blogimme muuttaa. Vuodatus kävi kovin pieneksi, ja viimeinen niitti tuli näitten raivostuttavien mainosten muodossa.

Jatkossa SC Kaanaan blogia voi seurata osoitteessa www.screamcrackers.fi

 Our blog has moved. In the future you can follow our life in www.screamcrackers.fi

 

 PS. If you have made a link to this blog - remember to change the link to www.screamcrackers.fi

Thanks! 

 

lauantai, 23. lokakuu 2010

Legon B:t taputeltu

Koe alkoi 11:23, koe päättyi 11:25

Ahdinkoputken läpäisy: vaivaton, nopea

Arvostelu: Koira innolla luolaan, kiihkeä ilmoitushaukku, kettu vasempaan päätepesään, koira aloittaa voimakkaan määrätietoisen painostuksen, ei väistä ketun iskuja. Koe keskeytettiin vahinkojen välttämiseksi.

LUT B 42

Hyväksytty luonnonluolan tarkastus

Tuomari Kari Airiainen

Ikäväksemme tuo äänekäs ja tällä kertaa jopa hieman vajaa tyhjän luolan tarkastus pudotti taas Legon pisteitä,  mutta ON SE. Iskuja vaihdettiin ketun kanssa tuossa minuutissakin useampi, eikä inaakaan anna periksi - päinvastoin. No, nyt on Vihdin matkamuistona rupi kirsun vieressä.

Seuraavaksi kasataankin putkeen sitten se hiekkaeste ja treenataan A-asteen koetta varten hieman kaivamista:)

Heja Lego!

torstai, 21. lokakuu 2010

Olemisen sietämätön keveys

Meillä on erikseen tyttöjen ja poikien sohva. Tyttöjen sohva on jotakuinkin aina tällainen -
alimmaisena mamma, kainalossa Lego ja polvitaipeissa Solo.
Hauskinta tuossa on se, että Lego rötköttää joskus päätään leuallani ja
kuorsaa kuin turkkilainen (kuorsaavatko turkkilaiset?).
Paikat on niin tarkkaan määrätty, että kumpikaan tytöistä ei koskaan pyri toisen paikalle.
Jos omalta paikalta poistuu toisen nukkuessa, hiivitään siitä mahdollisimman varovaisesti toista tönimättä lattialle.
Tarkkaa hommaa - ja hyvin osaavat pelin säännöt:)

 

keskiviikko, 20. lokakuu 2010

Saariston suhaajat

No niinhän siinä käy - kun kissa on pois, hiiret hyppivät pöydillä! Tai siis pikemminkin parsonit takapihalla:)
Kun me likkojen kesken olimme suorittamassa tuota Nils Holgerssons underbara resa-kiertuetta Norjassa,
suhasivat saariston loput asukit meidän loppulauman kanssa Muumitalon takapihalla. Hauskaa näytti olevan
- ja siksi laitankin näitä fotoja tänne nyt 'käsittelemättöminä' (sorry Popye), etteivät ne unohdu tuonne kovaa
vauhtia täyttyvälle kovalevyllemme:)

Ekaksi kuulemma päästettiin tällainen pieni pippurinen peto suhaamaan Kinon kanssa... Kovin näyttää tutulta...

...ja ihanaa nähdä sen kirmaavan hymy korvissa...

Sitten vaihdettiin miehitystä, ja kentälle tuli tällainen suhari... sen on kyllä pakko olla jonkin sortin Liitäjä...
Ihan noista korvista päätellen...

  

Liitäjän seuraksi otettiin Solo...

Niillä kun on samat välitykset... mutta onneksi erilainen kääntöpuoli...

Päät tosin yhtä kauniit:)

Sololla aina noita lehti/muta/roskayksityiskohtia leuassa:) Ladylike:)

Eilen oli postiin tupsahtanut myös se Legon Eestin valio-kunniakirja ja ruusuke.
Missäköhän Ruotsin posti viipyy? Tai päivitykset jalostusnettiin? Odottavan aika
on pitkä...

maanantai, 18. lokakuu 2010

Rakas matkapäiväkirja...

Kulunut viikonloppu hurahti käyntiin perjantai-iltapäivällä,
jolloin Batmobilen nokka käännettiin kohti pohjoista - ja Suurta Seikkailua.
Batmobilen kyydissä olivat allekirjoittaneen lisäksi Lego, tyttärensä Lupe ja
Lupen henkilökohtainen avustaja Mari - ja ehkä muutama
laukullinen tarpeellista ja vähän tarpeetontakin tavaraa:)
Kohteena oli siis Norja ja Tromssan KV-näyttely.

Lähtöä pohdittiin aina viime metreille asti, sillä olihan edessa hurja 1400km ajomatka per siivu,
lumisateet ja ennen kaikkea Legon aika huonossa hapessa oleva karva.
Matkaan kuitenkin lähdettiin, sillä matkailuhan avartaa, eikö vain?

Välietappina oli Oulu ja Sokos-hotelli Arina, jonne saavuttiin illalla yhdentoista tietämillä.
Johan vipatti oululaisten opiskelijoiden ja nuorten menojalka, sillä koko kaupungin keskusta oli yhtä juhlahumua 
- ja lauantaina aamulla lasinsiruja täynnä.
Hotelli oli kiva ja Lupekin tottui hotellielämään mamman esimerkin nojalla oikein mallikkaasti.
Yhdessä ne ryömivät täkkien alla ja lakanoiden välissä
- ja kuorsasivat yön kainalossa.

Oulun jälkeen seuraava etappi oli Kilpisjärvi, mutta Pelloon oli myös 'pakko' pysähtyä,
sillä tien varressa komeili kutsuvana
Marimekon ja Pentikin iso myymälä:)

Tässä Lego lempipuuhassaan - myyräjahdissa Pellon Tornionjokilaakson rantatöyräillä.

Ja tässä Lupe katselemassa kaiholla äitinsä kotimaata Ruotsia.

Ja tässä molemmat Marin kanssa:

Kilpisjärvellä meidät yllätti lumipyry ja valitettavasti Saanakin oli verhoutunut niin paksuun sumuvaippaan,
ettei siitä saanut edes kuvaa.
Pienen happihyppelyn jälkeen siis matka jatkui Norjan puolelle ja kohti Tromssan kaupunkia. 
Norjalaiset tiet olivat kapeita ja muistuttivat 
itävaltalaisia alppiteitä kurveineen, nousuineen ja laskuineen.
Perille päästiin pimeän aikaan ja vasta aamulla oli nähtävissä, minkälaiseen
paikkaan olimme oikein saapuneet.

Tässä kuva hotellihuoneemme ikkunasta:

No juu, henkeäsalpaavan kaunistahan siellä oli! Huh huh!

Näyttelyyn oli ilmoittautunut myös Legon 'kilpasisko' valionarttu Karvahaalarin Onnen Amuletti,
joka tuomari Tom Johnstonin mielestä oli parempi ja näin Legon näyttelysaldo oli Eri, CK, BTK2 ja res-Cacib.
Norjassahan on edelleen käytössä tuo meidän vanha CK eli
SA - sertifikaatin arvoinen, joka tekee uudestaan tuloaan Suomenkin näyttelykehiin
nyt kun näyttelysääntöjä yhdenmukaistetaan.
Lego esiintyi jälleen kerran todella mallikkaasti ja se jos jokin lämmittää mieltä.
Nyt on vihdoin sellainen olo, että olemme Legon
kanssa löytäneet sen oikean esiintymisen ilon:)

Rotunsa parhaaksi 'keikaroi' vaikuttava Maitomiehen Morgan, jossa kyllä silmä lepää:)
Onnea Marika vielä kerran!

Paluumatka pudoteltiinkin ilman yöpymisiä aina kotiin asti ja aikaa kului noin 18 tuntia 
+ Batmobilen menovettä x litraa:)

Höh, sanoo Lego nyt näille misseilyille. 
 Saavat näyttelykehät nyt hetkeksi jäädä ja keskitymme muihin puuhiin:)
Viimeviikkoinen tokokurssin aloitus toi taas ISON riemun rintaan.
Ehkä sen tiimoilta keksimme jotain...

Kiitos Mari ja Lupe lupsakasta matkaseurasta!